A T A S

© Hapro.

Nimi: Atas (lahkoa; Sääksi).
Ristimänimi: Cyril; hän ei käyttele sitä erityisemmin, mutta jos joku osaa kysyä sitä niin kertoo kyllä.
Ikä: Yksi vuosi.
Sukupuoli: Uros.
Laji/Rotu: Lähes puhdas koira, vain pieni osa sutta.
Lahkolaisuus: Ylpeä lahkolainen.
Lauma: Befalas.
Kuuluu SuurSukuun.



Ulkonäkö:
Atas on korkea koirasusi, kuten äitinsäkin, ja hänen korkeuttaan korostaa vielä ylpeä, mutta samalla kepeä ja vaivattoman näköinen askellus ja ryhdikkyys, joka on isältä perittyä. Siromuotoinen pää on useimmiten koholla ja kylmä katse tuntuu tulevan korkeuksista. Myös pitkähkö kaula ja pitkänpuoleiset jalat korostavat sitä vaikutelmaa, että uros olisi korkeampi kuin hän todellisuudessa on.
Atasin solakasta kropasta löytyy sopivasti lihaksia, mutta ei mitenkään erityisen paljon, sillä hän ei missään tapauksessa tahdo itsestään näkyvästi lihaskimppua saati lihavan näköistä. Ei todellakaan, uros pysytteleekin runsaalla liikunnalla hoikkana. Hän kuitenkin putoaa hyvin harvoin alipainon puolelle.
Uroksen korvat ovat pitkät, mutta eivät mitenkään poikkeavasti leveät. Hänen kuononsa on pitkähkö ja jollain tapaa voimakkaan näköinen; hampaat ovat vahvat ja terävät; tassut ovat pienehköt ja kynnet niissä pitkät ja terävät.
Äidiltä on peritty pitkä häntä, joka on Atasilla sen lisäksi vielä tuuhea ja pehmeä. Häntää hän kannattelee korkealla, mutta vain harvoin se heilahtelee tyytyväisyyden merkiksi. Hänen turkkinsa on muualta suhteellisen lyhyttä ja ohutta; niskasta tosin löytyy aavistuksen pidempää. Hän ei siis kestä hyvin kylmää ja tietää pysyä liikkeellä viileälläkin säällä.
Atas on perinyt luonnollisestikin huomattavan paljon enemmän koiramaisia kuin susimaisia piirteitä, joten hänestä ei suden verta erota helposti.

Pohjaväri koirasudella on musta, hyvin heikosti siniseen taittuva musta. Atasin kuviot ovat väriltään vaaleaan vivahtavan harmaita sekä valkoisia.
Harmaata häneltä löytyy juovana, joka lähtee kuonon päältä, jatkuu kaulaan, leventyy aavistuksen ennen etujalkoja, jakautuu kolmeksi pystyksi viivaksi vatsan seudulla, joista keskimmäinen on selvästi ohuin ja jatkuu hännän alapuolta pitkin aina päähän asti, joka on täysin harmaa. Lisäksi harmaata hänellä on kolme piikkiä omaavina kuvioina takajaloissa.
Valkoista urokselta löytyy jaloista sekä korvien sisäpuolelta. Jaloissa hänellä on valkoiset sukat, etujaloissa lyhyemmät ja takajaloissa pidemmät, joiden reuna muistuttaa takajaloissa olevien kuvioiden reunaa ollen epäsäännöllisempi ja useampia piikkejä omaten.
Atasin silmät ovat tummansiniset ja syvät, niiden katse on usein ylimielinen ja viileä. Hänen kirsunsa sekä anturansa ovat mustat.
Koirasusi pitää hyvää huolta turkistaan ja puhdistelee sitä usein. Hän ei tahdo koruja likaamaan olemustaan, kuten ei myöskään arpia tai mitään vastaavaa. Atasin ulkonäön pitää olla täydellinen, kuten kaiken muunkin.

Luonne:
Atas tahtoo olla virheetön. Hän tahtoo näyttää kaikille, niin uudelle perheelleen kuin sisaruksilleen, että kykenee olemaan täydellinen ja että hänestä kannattaa olla ylpeä. Koirasusi on ilmiselvä perfektionisti. Hän ei voi sietää epäonnistumisiaan, vaan rankaisee itseään aina, jos mokaa ja yrittää niin monta kertaa kunnes onnistuu, mikäli se on mahdollista. Hän pelkää epäonnistumista lähes paniikin oireisiin saakka. Onneksensa Atas onnistuu suhteellisen usein, koska hän osaa keskittyä ja koska hän tahtoo onnistua. Lähes koko hänen ajatusmaailmansa on kiertynyt täydellisyyden tavoittelun ympärille.
Yleisilmeeltään uros on rauhallinen ja vähäeleinen. Hän pysyttelee taka-alalla, hymyilee kevyesti, virnistelee harvoin, puhuu kepeällä äänellä, eikä anna minkäänlaista merkkiä sisällään vellovista tunteista. Atas ei tahdo osoittaa mitään heikkouden merkkejä ja sellaisiksi hän lukee lähes kaiken aina tunteenpurkauksista valittamiseen. Hän ei koskaan menetä malttiaan muiden läsnäollessaa, vaan ainoastaan yksin joskus purkaa turhautumistaan – yleensä vahingoittamalla itseään. Usein mustaturkki kuitenkin vain antaa olla. Hän myös helposti äityy olemaan se riitatilanteiden sovittelija, se, joka myöntyy muiden outouksiin tai puhuu itsensä ulos tilanteesta.
Hänet saa toki ärtymään, mikäli huomauttaa Atasista itsestään taikka tämän sisaruksista jotain. Silloin saa olla varma, että on ansainnut Atasin vihat päälleen loppuelämäkseen. Tämä viha erottuu lähinnä syrjimisenä ja puhumattomuutena sekä kylminä mulkaisuina; hyvin satunnaisesti uros saattaa myös hyökätä toisen kimppuun ja silloin hänen mielessään on tappaminen. Atas analysoi asiat tilannekohtaisesti ja harvoin hänen käyttäytymisensä samantapaisissa tilanteissa on samanlainen.
Toki ovat olemassa puolikuulaiset, joita Atas vihaa sydämensä pohjasta. Hän on valmis tappamaan vaikka omin tassuin jok’ikisen puolikuulaisen, kunhan heistä vain päästäisiin eroon.

Koirasusi on sosiaalinen ja kaipaa kontakteja. Hän nauttii puhumisesta, vaikka tahtookin lähinnä jauhaa turhanpäiväisyyksiä sen enempää paneutumatta omiin tunteisiinsa saati muiden tunteisiin. Pintapuoliset ”kaunis päivä tänään”-keskustelut miellyttävät Atasia kaikista eniten, niin turhia kuin ne useimpien mielestä ovatkin. Hän on keskustellessaan hyvin kohtelias, lähes kyllästymiseen asti ja teitittelee jokaista itseään vanhempaa – ja nuorempaa, mikäli näillä sattuu jokin virka olemaan. Hän on myös rehellinen ja vain satunnaisesti valehtelee asioista. Useammin hän vain vaikenee tai vaihtaa aihetta, mikäli kyseinen aihe ei miellytä häntä. Hän ei koskaan lähde tilanteesta ensimmäisenä kohteliaisuutensa takia, vaan sietää itseään ärsyttävätkin persoonat kunnes nämä lähtevät.
Atas ihailee suuresti vahvoja persoonia ja hän mielellään roikkuu tällaisten kintereillä ja imee kaiken tiedon, minkä vain saa irti. Henkinen vahvuus, fyysinen vahvuus, siitä hän ei piittaa. Vahvat vain vetävät häntä puoleensa kuin hunaja kärpäsiä, eikä urosta hävetä laisinkaan hänen suuri kiinnostuksena kaikkia vahvoja kohtaan. Usein hän jopa sanoo ääneen ihailunsa, vaikka muutoin hyvin, hyvin harvoin kehuu ketään tai kiittää. Hän ei tahdo olla velassa kenellekään, vaan tahtoo pärjätä täysin omin avuin. Muilta avun pyytäminen on heikkoutta, luonnollisesti.
Atas ei omista kovinkaan suurena vellovia tunteita, sillä hän on niin tottunut ajatukseen että kaikki tunteetkin ovat heikkoutta. Siksipä hänelle ei tuota vaikeuksia olla käsittelemättä surua äitinsä ja sisarustensa kuolemasta tai katumusta muiden koiraeläinten tappamisesta. Mikäli hän käsittelisi, hän saattaisi murtua täysin, joten hän ei käsittele vaan työntää ajatukset pois ja keskittyy olemaan täydellinen.
Mustaturkkinen ei viihdy huomion keskipisteenä. Hän ei pane pahakseen sitä, että muut huomaavat hänen täydellisyytensä, mutta erityisen paljoa huomiota hän ei tahdo kerätä. Toki on niitä, jotka eivät vain tajua. Urosta ei niinkään häiritse, jos joku ei hänen täydellisyyttään huomaa – on tärkeintä, että hän ja Herra sen huomaavat – mutta tyhmät persoonat häntä häiritsevät. Hänen mielestään jokaisen pitäisi olla tarpeeksi älykäs huolehtiakseen itsestään.

Atas on hyvin älykäs, mutta – kummallista kyllä – hän ei koe mitään tarvetta korostaa sitä. Uros pelkää, että saisi muut vihaamaan tai vainoamaan itseään, mikäli osoittaisi olevansa muita fiksumpi. Hän myös kokee, että hänen täydellisyydeltään putoaisi pohja. Toki älykkyyskin on osa täydellisyyttä, mutta hän ei voi olla ajattelematta, että entä jos hänen ainoa täydellisyytensä osa onkin vain älykkyys. Entä jos hänen ulkonäkönsä ei olekaan täydellinen? Hänen sanansa, hänen käytöksensä, hänen rakkautensa Herraan eivät olekaan täydellistä? Ajatus on sietämätön. Hänellä ei myöskään ole tapana alleviivata mitään osaa itsestään, vaan lähinnä hän alleviivaa itseään kokonaisuutena.
Vaikka Atas onkin pakottamisen kautta lahkolaiseksi tullut, rakastaa hän Herraansa. Ei vain rakasta, hän suorastaan jumaloi Herraa. Sen vuoksi hän rakastaakin uhraamista ja tekee sitä usein, kun ei kerran tunnontuskiakaan tappamisesta erityisemmin kärsi. Muut lahkolaiset ovat lähinnä sivutuote, lähes saman arvoisia kuin muutkin koiraeläimet, eikä hän näitä kohtaan erityisempää kiintymystä tunne. Mutta Herra, Herra antoi hänelle uuden elämän kun hänen äitinsä petti hänet. Hän ei ollut tarpeeksi täydellinen äidilleen, mutta Herralleen hän aikoo olla täydellinen. Siitä juontaa juurensa hänen perfektionisminsa.
Koska Atas kokee, että hänen äitinsä petti hänet, on uroksen vaikea nykyisin luottaa kehenkään. Hän ei myöskään viihdy sen vuoksi Befalasissa, vaan olisi mieluummin jossain muussa laumassa. Ainoa asia johon hän luottaa on se, että Herra on aina paikalla. Muihin koiraeläimiin hän ei sitten luotakaan. Edes omiin sisaruksiinsa hän ei luota, vaikka nostaakin heidät muita ylemmäs. Mikäli Atasin luottamuksen jollain tavalla saa ja ystävystyy hänen kanssaan, voi olla varma, että uros on hyvä ystävä. Hän nostaa ystävänsä reilusti muiden yläpuolelle, ei valehtele heille koskaan, ei täysin avaudu, mutta kysyttäessä vastailee ja on muutenkin avoimempi kuin normaalisti. Hän on valmis kuuntelemaan, jopa auttamaan, jos vain kykenee auttamaan.
Jokin osa Atasista kaipaa jotain muuta kuin täydellisyyttä, kaikkea sellaista, mitä hänellä ei ole. Jotain erilaista, jotain, joka saisi hänet nauttimaan elämästään vielä enemmän. Hän kaipaa lapsuutensa ihanaa tunnetta, että elämä on mieletöntä ja ihanaa ja hienoa. Erityisen paljon Atas tahtoisi ihastua ja rakastua, mutta hän ei oikein tiedä miten se toimii. Hänen ainoa rakkautensa ja ilon kohteensa on tällä hetkellä Herra – ja Herran ylittäminen on vaikeaa.

Menneisyys:
Cyril-niminen nuori uros sai alkunsa yhden yön jutusta. Hän syntyi yksinhuoltajaäidille Rocciolle, Befalasin alfalle, kuuden sisaruksensa kanssa. Elämä oli rauhallista, vaikka äidillä pitikin kiirettä niin monen pentunsa sekä laumansa asioiden kanssa. Cyril oli ihan tyytyväinen elämäänsä; eihän hän osannut kaivatakaan mitään muuta kuin äidin rakkautta ja sisarusten seuraa.
Mikään hyvä ei kuitenkaan kestä ikuisesti ja niin katkesi perheonnikin lahkolaisjoukon hyökkäyksen takia. Pennut kaapattiin. Pentuja oli kohtaava kuolema, mikäli he eivät kääntyisi uskoon Herraa kohtaan. Silloin puolen vuoden ikäinen Cyril oli ensimmäisten joukossa vannomassa uskoaan – äiti oli pettänyt heidät antamalla heidän jäädä muiden kynsiin ja uskomalla väärin johonkin turhaan Jumalaan. Ilsa ja Johan pennuista ainoina kokivat kuoleman.
Cyril sai uuden nimen, Atasin, joka merkitsi komeaa petolintua, sääkseä. Uuden nimen myötä uros päätti tulla täydelliseksi, oikeutetuksi kantamaan hienoa nimeään ja kuulumaan samaan joukkoon muiden Herraan uskovien kanssa.
Hän tunsi heti elävänsä, eri tavalla kuin ennen, ehkä paremmin kuin ennen. Herrasta tuli Atasin elämä ja lapsuuden viaton elämän ihaileminen ja rakastaminen unohtui lähes kokonaan.

Perhe:
+ Isä Will [Maya] – Kadonnut.
+ Äiti Roccio [Zizuka, myöhemmin Tucci] – Kuollut.
+ Sisko Ilsa [Maya] – Kuollut.
+ Veli Johan [Sykomori] – Kuollut.
+ Veli Acrydis [Kaamoksensusi] – Elossa.
+ Veli Edel [Neftichan] – Elossa.
+ Veli Riv’zcha [Tintti] – Elossa.
+ Sisko Firnahach [LR] – Elossa.

Muuta:
+ Atas pelkää kuollakseen korkeita paikkoja. Mutta se on heikkoutta, eikä siten hyväksyttävää, joten hän pakottaa kyllä itsensä korkeille paikoille vaikka täristen ja paniikkihäiriöstä kärsien mikäli on tarpeen.
+ Uroksella on loistava suuntavaisto ja hän eksyy harvoin.
+ Atas rakastaa hyvin suuresti ukkosta ja sadetta, sitä pauketta ja melua ja meininkiä. Erityisesti öiset ukkosmyrskyt kiehtovat häntä suuresti.
+ Hän tahtoisi näyttää enemmän sudelta kuin koiralta ja siitäkin syyttää äitiään.

Fanartit:


Pelit:
Askel pimeään huomiseen + Roccio&Will-pennut [pelaajansa] & lahkolaisia [Tucci] + Loppunut.

Pelaajan nimi: Hapro
Sähköpostiosoite: haplonen[at]hotmail.com
Pelipaikka: Andriaana

Hahmo (c) Minä | Fanartit (c) tekijänsä